Suomalaisen taiteen kultakaudeksi kutsutaan vuosia 1880-1910. Tällöin taiteessa näkyi paljon Suomen luontoa ja ihmisiä. Sortokausien aikana suomalaisuuden tunne oli vaakalaudalla, joten taiteen keinoin sitä yritettiin palauttaa. Taiteessa korostettiin Suomen erityisyyttä ja kauneutta. Myös Kalevala-aiheiset maalaukset olivat keskiössä. Näistä taiteilijoista tunnetuin on Akseli Gallén-Kallela. Ennen pitkää myös ulkomaalaiset saivat kuulla kansallisromanttisista taideteoksista, ja kiinnostuivat niistä. Suomalaisia taiteilijoita kutsuttiin esimerkiksi Pariisiin ja Saksaan, mutta myös Euroopan ulkopuolellekin. Taide ei ollut vain maalauksia, vaan myös runoja, musiikkia ja arkkitehtuuria. 

Taiteen kulta-aikana maan sisällä liikuttiin pääosin hevosilla ja junilla. Autoja ei juurikaan ollut 1900-luvun alussa. Etenkin maaseudulla tiet olivat epätasaisia, ja niitä ei oltu päällystetty. Talvisin teitä ei voitu juurikaan käyttää, koska niiden auraaminen oli hankalaa. Tästä syystä talvisin liikuttiin hyvin paljon jäisiä vesistöjä pitkin. Hevoset olivat yleinen tapa liikkua paikasta toiseen.

Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle rakennettiin paljon uusia maanteitä, etenkin Itä-Suomeen ja Pohjanmaalle. Tämän myötä tavaroiden liikkuminen ja kaupankäynti helpottui. Ensimmäiset autot tulivat Suomeen 1900-luvun alussa, mutta niiden suosion kasvu oli hyvin hidasta.

Tuhansien järvien ja jokien ansiosta yhtenäiset vesireitit olivat Suomessa hyvinkin suuria, ja helppokulkuisia. 1900-luvun alkupuoliskolla laivaliikenne oli suosituin joukkoliikennemuoto. Yleensä matkustettiin maaseudulta kaupunkiin, mutta monet taiteilijat tulivat kaupungista maaseudulle. Heitä saattoi vetää puoleensa maaseudun luonto, ihmiset, tai kulttuuri. Ruovesi oli yksi näistä maaseudun pikkukylistä, joihin monet kuuluisat taiteilijat matkustivat. Tunnetuimpia Ruovedellä maalattuja maalauksia ovat Hugo Simbergin Halla (1895) sekä Akseli Gallén-Kallelan kolme Kalevala-maalausta: Sammon puolustus (1896) Lemminkäisen äiti (1897) ja Velisurmaaja (1897). 

Jos halusi matkustaa ulkomaille, paras vaihtoehto oli höyrylaiva tai juna. Junaradat ylettyivät Euroopassa 1900-luvun alussa jopa maiden rajojen yli. Tämä edisti ulkomaanmatkailua etenkin Euroopan sisämaissa. Laivoilla oli mahdollista päästä mihin puolelle Eurooppaa tahansa, mutta kiireisimmät matkustajasatamat löytyivät Euroopan suurimmista maista. 

Lentoliikenne alkoi yleistymään 1930-luvulla ja lentoyhtiöt alkoivat kukoistaa kaupallisine lentoineen. Matkustaminen ei ollut vain turismia, vaan rajojen yli kuljettiin myös työn ja opiskelun takia. 

Nykyään Suomessa liikkuminen on helpompaa kuin 1800-1900-luvuilla. Vesiliikenne on vähentynyt arkikäytössä huomattavasti, eikä hevosilla kuljeta juuri ollenkaan. Autot ja lentokoneet ovat yleistyneet, mutta nykypäivänä kaupungeissa kuljetaan myös paljon pyörillä ja sähköpyörillä ja -potkulaudoilla. 1900-luvun alkupuoliskolla vesiliikenne oli tärkein matkustusmuoto, mutta nykyään se on suurimmaksi osaksi vapaa-ajan matkustusta. Etenkin Suomessa risteilykulttuuri on suuri osa varsinkin nuorten ja lapsiperheiden lomia.

Siltojen rakentaminen ja parempi auraus talvisin on yleistänyt autoliikennettä, ja joukkoliikenne siirtyi laivoista busseihin ja raitiovaunuihin. Isommissa kaupungeissa ja taajama-alueilla turvaudutaan enemmän julkiseen liikenteeseen, kun taas maaseudulla ja pikkukylissä on enemmän autoja. Viime vuosien aikana on yritetty saada lisää julkista liikennettä myös pikkukaupunkeihin, koska se vähentäisi päästöjä. 

Nykyään ulkomaanmatkailu on suurimmaksi osaksi lentoliikennettä. 1950-lukua kutsutaan lentämisen kulta-ajaksi. Enää ei tarvinnut maata ahtaassa, heiluvassa laivan hytissä monta päivää, vaan voi ottaa rennosti ja singahtaa Atlantin toiselle puolelle yhdessä yössä.

S/S Tarjanne on vuonna 1908 rakennettu höyrylaiva, joka on kuljettanut muun muassa rahtia ja ihmisiä. Tarjanne ja muut samantapaiset höyrylaivat olivat 1900-luvun alkupuolella tärkeä matkustusväline, koska niillä pääsi nopeasti määränpäähänsä. Aikataulut höyrylaivoilla olivat yksinkertaiset: aikaisin aamulla maaseutulaiset haettiin kaupunkiin, ja iltapäivällä heidät vietiin takaisin.

Tarjanteella oli yläkannella toisen luokan- ja alakannella kolmannen luokan hyttejä. Nämä purettiin vuonna 1956. Yläkerran ravintola entisöitiin 1916 Akseli Gallén-Kallelan suunnitelmien mukaan, eikä sitä ole sen jälkeen, pieniä pintaremontteja lukuunottamatta, muutettu. 

Nykyään laivassa on 115 matkustajapaikkaa, ja kahdeksan hyttiä. Neljä miehistölle ja neljä asiakkaille. Miehistön lisäksi laivalla työskentelee keittiöhenkilökunta. 

Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarjanne oli Venäjällä käytössä, silloin se oli aseistettu tykillä. Ennen sitä Tarjanne liikennöi S/S Pohjolan kanssa Tampere-Virrat väliä.

Nykyään Tarjanne liikennöi vuoropäivin Tampereelta Muroleen ja Ruoveden kautta Virroille. Reitti tunnetaan nimellä Runoilijan Tie ja se on 135 km pitkä.