Vuosina 1880-1910 Suomessa elettiin niin sanottua kultakautta. Tämän aikana suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme ja se nousi kansainväliselle tasolle. Aikakausi ilmeni taiteessa, kirjallisuudessa, musiikissa sekä arkkitehtuurissa. Taiteen kautta suomalainen kulttuuri avautui uudella tavalla. Keskeisiä hahmoja tuolloin olivat Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Albert Edelfelt, Jean Sibelius, Eino Leino, Helene Schjerfbeck, Eero Järnefelt, Emil Wikström ja Eliel Saarinen. Moni kultakauden taiteilija asui ja maalasi Ruovedellä kuten Ellen Thesleff, Gabriel Engberg, Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg.

Vuonna 1873 kesäkuun 24. päivä syntyi Haminassa pieni poika, nimeltä Hugo Gerhard Simberg. Simbergin ollessaan 8-vuotias, hän muutti perheensä kanssa Viipuriin, jossa aloitti 18-vuotiaana opintonsa Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulussa. Vuonna 1893 hän muutti veljensä mukana Helsinkiin kesken opintojensa.

Hänen varhaisista töistään huomaa, että hän oli synnynnäinen symbolisti. Simbergistä tuntui, että Ateneumin taideopetus ei tarjonnut hänelle tarpeeksi mahdollisuuksia. Siispä hän päätti kirjoittaa Suomen symbolismin päämestarille, Akseli Gallen-Kallelalle. Hugo muutti Ruovedelle vuonna 1895 Akseli Gallen-Kallelan oppipojaksi. Tästä alkoi Hugon taiteilijankehityksen tärkein vaihe. Ruovedellä hän asui Sammaliston talossa sekä Paikkalan torpassa. Ruovedellä syntyi moni Simbergin symbolistisen tuotannon keskeisistä teoksista, muun muassa Halla ja Syksy (I ja II) sekä Sallittu, jossa ensimmäisen kerran näyttäytyy mustakaapuinen kuolema.

Vuonna 1896 Simberg lähti opintomatkalle Pariisiin. Palatessaan Ruovedelle tammikuussa 1897, Hugo asettui maalaistaloon, jossa Akseli Gallen-Kallela oli asunut. Gallen-Kallela opetti Simbergiä vuoden 1917 kesään asti. Samana kesänä Hugo teki yhteismatkan Gallen-Kallelan kanssa Tukholmaan, jonka jälkeen hän asui vielä hetken Ruovedellä.

Loppuvuodesta Hugo matkusti Italiaan, jossa monien muiden symbolistien tapaan löysi varhaisrenessanssin taideteoksista yksinkertaisuuden ihanteen. Hugo palasi Suomeen keväällä 1898 ja asettui Niemenlautan kartanoon Säkkijärvellä ja Viipuriin. Vuonna 1902 Hugo sairastui aivokalvontulehdukseen. Toipumisensa jälkeen Simberg maalasi kuuluisimman työnsä, joka on saanut taidehistoriassa nimen ”Haavoittunut Enkeli”. 

Monille taiteilijoille symbolismi oli ohimenevä vaihe ja vuonna 1908 monet ihmiset kokivat sen aikansa eläneenä, mutta Hugo ei lukeutunut heihin. Hän koki symbolismin luontevimpana ilmaisutapana ja pysytteli symbolismissaan muiden etsiessä uusia suuntia. Hugo Simberg kuoli 12.7.1917 Sarkolan talossa, Ähtärin Peränteen kylässä ollessaan vain 44-vuotias.

Ruovesi ja sen ympäristö on 1820-luvulta alkaen houkutellut taiteilijoita. Seudun taiteilijoita muun muassa yhdistää kiinnostus paikan henkeä, luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan.

Halla on Ruovedellä maalattu vuonna 1895 vesiväri- ja guassimaalaus. Hallassa yhdistyvät Simbergin fantasiamaailma, Ruoveden korpimaisemissa koettu yksinäisyys, maanviljelijöiden työ ja luonnon armoilla oleminen. 

Simberg kirjoitti veljelleen kirjeen maalauksesta Halla ja hän kertoi näin:

“Se esittää hallaa, joka rauhallisena kirkkaana syyspäivän iltapäivän auringonlaskun aikaan levittäytyy seudun ylle. Sitä esittää ihmisolento, joka on hyvin tyylitelty, jolla on aivan valkoinen ihonväri ja joka on tehty ihonvärisin ääriviivoin. Se istuu ruiskuhilaan päällä ja puhaltaa henkiverhonsa ja leikatun ruispellon ylle, jossa näkyy asiaankuuluvia kuhilaita. Horisontin muodostavat Ruoveden kukkulat, etummaisena havupuuta, mustanvihreää, sitten lehtipuuta, intensiivisen keltaista, syksyistä ja sitten viimein kukkiva kukkula. Olen koettanut saada aikaan kauniin värikokonaisuuden." 

Nykyään kyseisellä pellolla on sähkölinjoja ja pellon vierellä kulkee sekä hiekka- että asfalttitie. Pellolla ei enää näy kuhilaita, vaan heinäpaaleja kiedottuna muoviin. Paalaus tapahtuu nykyään traktoreilla, kun tuolloin kuhilaat tehtiin käsin. Maalauksessa “Halla”, Halla istuu kuhilaan päällä. Kuhilas on viljalyhteistä kuivatusta varten pellolle pystytetty rakenne. Niitä tehdään erityisesti rukiista mutta myös vehnästä, ohrasta ja kaurasta. Nykyään kuhilaan sijasta käytetään paaleja.