Nämä taideteokset oppilaat ovat tehneet koulussa valinnaisessa kuvataiteessa. Meillä oli hauska taidehetki keskustella ja luoda kuvia meidän kulttuuriperinnöstä. 

Art works:

• A moose in an autumn forest by Alisa
• A reindeer eating a Karelian pie in Lapland by Marikki
• Päivätär and Kuutar in Finnish mythology by Minttu, Vilja and Anna-Leea

Alisa - Hirvi: Olipa kerran hirvi joka päätti mennä syksyn sumeana aamuna käymään pellon reunassa. Se haisteli raikasta aamuilmaa ja söi koivun oksia. Pian kun se käänsi päätään se huomasi pellon toisella puolella talon, navetan ja aitan. Talon piipusta nousi savua ja kukko alkoi kiekua. Hirvi katseli taloa hetkisen ennen kuin kääntyä takaisin metsän uumeniin. 

Vilja, Minttu ja Anna-Leea - Päivätär ja Kuutar: Päivätär on suomalaisessa muinaisuskossa auringon ja päivän jumalatar. Päivätär kuvataan usein hyvin kauniina neitona, jolla on vaaleat hiukset ja joka loistaa kirkkaana auringon tavoin. Kuutar on Kuun jumala Suomen mytologiassa.

Kuutar ja Päivätär ovat lähteestä riippuen kuvattu ystävinä, sisaruksina tai kaksoisolentoina. Yhdessä he hallitsevat ampiaisia, pölyttäviä herhiläisiä ja parantavaa voidetta tuovia mehiläisiä. Kalevalan mukaan, Ilman tytär Ilmatar antoi sotkan munia polvensa päälle, kun hän leijui tyhjyydessä. Muna hajosi ja loi maailmankaikkeuden: valkuaisesta tuli kuu ja keltuaisesta aurinko. Päivätär ja Kuutar omistavat kuun kultaa ja auringon hopeaa, joita näkyy kuun ja auringon hohteessa, ja ehkä myös “kultareunaisissa” pilvissä auringonlaskun aikaan. Päivätär ja Kuutar näkyvät toisinaan Pohjolan tyttären tavoin taivaalla kehräämässä kulta – ja hopealankaa sekä kutomassa siitä kultaisia ja hopeisia vaatteita. Kalevalaisissa runoissa neidot pyytävät Päivättäreltä ja Kuuttarelta kaunistuksekseen kultaisia ja hopeisia koruja ja vaatteita.

Päivätär ja Kuutar voidaan kansanperinteessä yhdistää Luonnottareen. Yhdessä kolmikko tekee maagista kudetta. Professori Anna-Leena Siikala pitää mahdollisena, että Päivätär olisi hallinnut valoa ja elämää, ennen kuin hänet korvasi kristillisellä aikakaudella Neitsyt Maria.

Marikki - Poro: Olipa kerran poro joka eleli Korvatunturilla. Yksi päivä joulumuori toi porolla karjalanpiirakoita hyvin hoidetusta työstä. Piirakat oli aseteltu koriin nätisti. Sitten juuri kun poro oli haukaamassa yhtä, niin joulupukki huusi tarvitsevansa apua niin porolle tuli kiire. Poro oli lähtemässä auttamaan pukkia mutta harmistui kun ei kerinnyt syömään edes yhtä piirakkaa. Muori huomasi sen ja nopeasti heitti yhden piirakan poron suuhun ja toisen se heitti poron sarveen matkaevääksi. Poro oli iloinen ja valmis auttamaan pukki poloa. Näin tuli onnistunut joulu kaikille.