Kivikausi eläväksi -projekti Yleistä Kivikausi eläväksi -projekti tutustutti oppilaat kivikauden ihmisen elämään. Projekti toteutettiin Heinävedellä Otto Kotilaisen koulussa ja sen lähiympäristössä syyslukukauden alussa 2022. Projekti sisälsi metsässä vietettyjen kahden pajapäivän lisäksi oppitunteja, vierailuja ja Kivikausi eläväksi -näyttelyn, jossa esiteltiin oppilaiden projektin aikana tekemiä esineitä ja äänimaailmoja. Kokonaisuuteen käytettiin noin 20 oppituntia. Kivikausi historian ajanjaksona nousi esille, koska kivikautisia asuinpaikkoja ja muita löydöksiä on Itä-Suomessa runsaasti. Heinävedeltä on löydetty Pohjois-Karjalan ainoat viisi kalliomaalausta ja yli 50 muuta muinaiskohdetta. Projektiin osallistuneet Monialaiseen kokonaisuuteen osallistuivat Otto Kotilaisen koulun historiaa opiskelevat luokat 4-6, historiaa opettavat luokanopettajat ja koulunkäynninohjaajia. Työpajojen vetäjinä toimivat paikalliset historian, ilmaisutaidon ja kädentaitojen asiantuntijat. Käytännön apua pajojen ohjaamiseen ja materiaalihankintoihin toivat kyläyhdistys ja partiolippukunta. Projektin tavoitteet Kivikausi eläväksi -projektin tavoitteena oli tutustua kivikauden ihmisen elämään Heinävedellä, Suomessa ja Euroopassa ja syventää ymmärrystä oman paikkakunnan menneisyydestä. Tavoitteena oli huomata, miten historia yhdistää Eurooppaa ja liittää nykyajan ja menneisyyden toisiinsa. Oppilaat saivat elää kivikautista arkea larppauksen ja kädentöiden kautta. Valmistautuminen pajapäiviin Otimme luokissa etukäteen selvää kivikaudesta kirjallisen materiaalin, kuvien ja videoiden avulla. Tutustuimme suomalaisten ja muiden eurooppalaisten kivikautisiin tapoihin, uskomuksiin, esineisiin, kalliomaalauksiin ja musiikkiin. Opettelimme teatteriohjaajan opastuksella larppaamista eli liveroolipelaamista. Larppaamisessa yhdistyvät improvisaatio, eläytyminen ja vuorovaikutus. Larppaustaitoa oppilaat harjoittivat pajapäivinä metsässä. Kuudesluokkalaiset valmistivat kalliomaalauksessa käytettävän punamultamaalin muinaisella reseptillä rasvasta, punamullasta ja kananmunista. Osallistujat valmistivat vanhoista lakanoista itselleen roolivaatteen repimällä ja kasveilla värjäämällä. Värjäyksessä hyödynnettiin kasveja, kiviä ja keppejä. Oppilaat kokivat riemua, kun kerrankin sai luvan kanssa hakata kivillä. Alkukantaiset tunteet pääsivät valloilleen. Ennen pajapäivää kaikki osallistujat valitsivat itselleen muinaissuomalaisen nimen, joka helpotti rooliin eläytymistä. Ensimmäinen heimoneuvosto Heimo kokoontui päätöksentekoon käräjäkiville. Ensimmäisessä heimoneuvostossa äänestettiin symbolisesti pienillä kivillä heimolle nimi Petro (Peura). Heimopäällikön tehtävästä kisaili kolme koulun vanhinta oppilasta. Lajeina olivat kestävyys, metsästystarkkuus ja luonnon tuntemus. Heimopäällikkö Kyllikki johti heimoa ja jakoi heimolaisille työtehtävät. Heimopäällikön tunnuksena oli katajainen sauva. Apujohtajilla oli merkinantovälineinä hirven lapaluu ja sarvet. Heimo jaettiin kolmeen ryhmään Ohto (Karhu), Joutsi (Joutsen) ja Kokko (Kotka). Pajapäivien heimolaisten elämää Pajapäivinä oppilaat eläytyivät kivikauden ihmisen elämään larppaamalla, rakensivat asumuksen, hankkivat ruokaa valmistamalla jousiaseen ja metsästämällä. He keräsivät metsästä uhrattavia ja syötäviä ruokia. Ryhmät viestivät toistensa kanssa kalkatuskivien, alkuäänien, huutojen ja kalliomaalausten avulla. Oppilaat muovailivat punasavesta kampakeraamisen savisen juoma-astian. Heimo kokoontui aterioimaan nuotiolle, jonka tulta kaksi heimon jäsentä vartioi. Kahden metsässä vietetyn pajapäivän lisäksi oppilasryhmät kävivät läheisessä rannassa melomassa kanooteilla entisajan ruuhilla melomisen tapaan ja tutustuivat jääkauden jättämään siirtolohkareeseen. Projekti täydentyi kirjailija Martti Issakaisen luennolla Heinäveden paikannimistä. Projektipäivien tuotoksista koottiin Kivikausi tutuksi -taidenäyttely koulun tiloihin. Näyttelyn taustalla soi oppilaiden tekemä kivikautinen äänimaailma. Näyttelyyn tutustuivat luokat 0-6. Oppilaat hyödynsivät oppimiaan asioita kivikauden ihmisen elämää kuvaavan tarinan kirjoittamisessa ja projektin loppuarvioinnissa. Eurooppalainen kulttuuriperintö ja sen merkitys Kulttuuriperintö yhdistää eurooppalaisia ja antaa ihmisille juuret. Eurooppalainen kestävä kulttuuriperintö on sitä, että tunnemme historiaamme ja sen vaikutuksia nykyiseen elämäämme. Heinävedellä runsas vesistöjen ja metsien määrä on vaikuttanut siihen, että kivikaudella täällä eli ihmisiä. Tutkimusten mukaan asukkaita on tullut näille seuduille muualta Euroopasta. Olemme osa eurooppalaista historiaa ja kulttuuria. Oppilaiden mielestä on mielenkiintoista, kuinka jotkin asiat ovat samanlaisia nykyään kuin kivikaudella. Ihmiset kokoontuvat edelleen yhteen päättämään asioista heimoneuvostojen tapaan. Asumukset muistuttavat telttoja ja lappalaisten kota-asumuksia. Nuotioiden äärellä lämmitellään ja kypsennetään ruokaa. Elävä tuli rauhoittaa ja kokoaa ihmiset yhteen. Nykyajan kirves muistuttaa kivikauden kirvestä, jollainen on löydetty myös Heinävedeltä. Keihään, jousiaseiden ja nuolien muoto on säilynyt muuttumattomana. Osa muinaisesta ruokaperinteestä on säilynyt näihin päiviin saakka. Oppilaat saivat pajapäivinä tuntumaa kasvien monipuoliseen käyttöön. Luontaislääkinnässä hyödynnetään edelleen kasveja. Kasvien, sienien ja marjojen kerääminen sekä kuivatus ovat tulleet jälleen ajankohtaisiksi. Metsästys ja kalastus kuuluvat monen elämään ja harrastuksiin. Luonnossa liikkuminen on viime aikoina lisääntynyt ja puhdasta luontoa arvostetaan. Taiteessa tehdään edelleen savitöitä ja käytetään arkiesineinä keramiikkaa. Eläinten luita hyödynnetään koristeissa ja koruissa. Kalliomaalausten aiheissa eri puolilla Eurooppaa on samankaltaisuutta; eläimiä, ihmisiä ja kädenjälkiä. Kalliomaalauksia tehdessään oppilaat oivalsivat kalliomaalausten olevan kivikautinen päiväkirja. Oppilaiden mielestä kalliomaalausten maalaaminen oli kivaa! Edelleen käytetään huiluja, rumpuja ja omaa ääntä musiikin tekemiseen. Oppilaat nauttivat kalkatuskivien kolkuttamisesta, paukuttamisesta ja alkuäänien tuottamisesta. Oppilaat kokevat oman paikallisen perinnön kiinnostavaksi. Heinäveden vesistöjen ja saarien nimissä on edelleen havaittavissa alueella eläneiden lappalaisten vaikutus. Oppitunneilla oppilaat tutkivat alueella sijaitsevan Kermajärven ja muinaislöytöjen karttoja. Metsässä kulkiessa voi löytää pöytä-, jalka- ja uhrikiviä, ansakuoppia tai kalliomaalauksia. Heinävedellä on myös hautasaaria, kalaseitoja, kvartsiittilouhos, luolia ja kalkatuskiviä. Paikalliset ihmiset tekevät joka vuosi uusia muinaislöytöjä. Yhteenveto Osallistujien mielestä Kivikausi eläväksi - projektissa asiat opittiin syvemmin ja laajemmin kuin perinteisesti oppikirjasta opiskelemalla. Oppilaiden mielestä oli mukavaa olla metsässä ja opiskella siellä. Samalla opittiin ymmärtämään auringolta ja sateelta suojautumisen merkitys. Huomattiin myös riittävän veden ja ravinnon tarpeellisuus sekä niiden vaikutus hyvinvointiin. Oppilaat leikkivät kivikautta myös koulun jälkeen kotona. Oppiminen on kokonaisvaltaista, kun voi itse tehdä, kokea ja eläytyä aiheeseen. Eräs oppilas kirjoitti tarinassaan, ettei jousiaseen teko ja metsästäminen ollut helppoa. Hän kirjoitti, että ruuan saamiseen piti nähdä vaivaa ja harjoitella metsästämistä. Omakohtainen kokemus johti oivaltamisen. Uskomme, että oppilaat muistavat kokemuksen koko elämänsä ajan. Tulevat historiaa opiskelevat luokat ovat toivoneet, että hekin pääsevät opiskelemaan metsään kivikauden elämää.