Yötön yö

Juhannus on valon ja keskikesän juhla, jota vietetään pohjoismaissa, erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa juhannus on kalenteriin merkitty liputuspäivä, vaikka sen päivämäärä vaihteleekin joka vuosi. Se merkittiin kalenteriin 1930-luvulla. Sitä kuitenkin vietetään kesäkuun lopulla, jolloin päivä on pisimmillään, ja aurinko ei tunnu koskaan laskevan.

Juhannuksen juuret ovat syvällä suomalaisessa muinaisuskossa, sillä alun alkujaan sitä on vietetty Ukko ylijumalan, hyvän sadon ja hedelmällisyyden kunniaksi. Juhannus onkin luontoon liitetty juhlapyhä, jota monet viettävät ulkoilmasta nauttien. Esimerkiksi koivulla on monia merkityksiä suomalaisissa juhannusperinteissä. Koivusta valmistetaan kimppuja, joilla saunassa läiskitään muita tarkoituksena parantaa verenkiertoa ja edistää aineenvaihduntaa. Tuo koivukimppu tunnetaan kahdella eri nimellä; vihta tai vasta, mikä jakaakin ihmisten mielipiteitä.

Juhannuksen viettoon kuuluvat yleensä juhannussalot ja saunominen. Juhannuksena ihmiset kerääntyvät yhteen kokon ympärille katselemaan tulen loimua. Yhtenä perinteenä on askarrella käsin kukista seppeleitä, jotka koristavat kauniisti päitä. Monesti myös järjestetään juhannustansseja ja vaikkapa grillataan yhdessä.

Myös juhannustaiat ovat merkittävä osa juhlintaa. Taikojen keskeinen idea on selvittää milloin ja kenen kanssa menee naimisiin. Yksi yleisimmistä taioista toimii niin, että kun poimii seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne yöksi tyynyn alle, tuleva puoliso ilmestyy unessa. Myös juhannusyönä kaivoon kurkistaessa voi nähdä puolisonsa kasvot. Toinen taika toimii niin, että kun yön pimeydessä menee alasti pellolle pyörimään, saat hyvän naimaonnen.

Juhannuksen aikana yhteenkuuluvuuden ja vapauden tunteet ovat havaittavissa ihmisissä, sillä tuolloinhan vietetään kesän pisintä päivää iloisesti juhlien. Monet kokoontuvatkin yhteen viettämään iloista juhlan aikaa.

- Iina Heinonen, Taika Drummond, Venla Pöntynen