Sillä välin Italiassa Herään eräänä aamuna huoneessa, joka ei näytä kovin tutulta. Katson ympärilleni ja näen vanhempani nukkumassa sängyllä. Ai niin, olemme Roomassa lomamatkalla. Sillä olin anellut vanhempiani viemään minut matkalle ja eräänä päivänä he olivat ostaneet lentoliput Roomaan pariksi päiväksi. Me hyppäsimme lentokoneeseen tuota pikaa. Olin aina miettinyt minkälaista elämä oli ulkomailla. Muista maista aina kuulee radiossa ja näkee uutisissa ja mediassa, mutta ei niistä voi mitään päätellä. Siispä halusin lähteä itse selvittämään, vaikkei se helppoa kahdessa päivässä olekaan. -Helmi, me lähdetään! huutaa äiti huoneen ovelta. Olin niin uppoutunut ajatuksiini, etten edes huomannut, että vanhempani olivat heränneet. Nappaan tavarani ja kiiruhdan ulos ovesta. -Minne menemme tänään? kysyn vanhemmiltani. -Olemme menossa tänään Colosseumiin, Trevin suihkulähteelle ja vielä ravintolaan päätteeksi. Minulla on myös eväitä mukana, jotka nappasin eilen lentokentän ruokakaupasta, vastaa äiti. Astumme ulos hotellista ja Trevin suihkulähde on vain kuuden minuutin päässä. Kävelemme sinne ja näemme paljon matkamuistokauppoja matkalla, mutta tuliaisostosten aika on vasta huomenna. Saavumme vihdoin suihkulähteelle ja ihailemme sitä. Isäni ottaa varmaan tuhat kuvaa siitä. Heitämme kaikki myös kolikon lähteeseen. Sitten kävelemme Colosseumille. Se on upea ja pääsemme jopa katsomoon. Saan kokeilla gladiaattori-asua lahjakaupassa. Otan paljon kuvia Colosseumista puhelimellani. Siellä on kyllä tosi paljon ihmisiä vaikka on marraskuu. Sitten on ravintolan aika. Vanhempani ovat varanneet ihanan ravintolan, joka on kadun varrella. Tilaan pestopastaa ja raikasta sitruunavettä. Vanhempani ottavat pizzaa, joka näyttää aivan herkulliselta. Puhumme ravintolassa siitä mitä teemme huomenna ja päätämme, että ostamme tuliaisia ja käymme Vatikaanissa. Kello on jo tosi paljon, vaikka teimme aika vähän asioita. Paljon aikaa kului talojen ihailuun, joten palaamme hotellille uupuneina ja nukahdamme kaikki parissa sekunnissa. Näen unia huomisesta vierailustamme Vatikaaniin. Seuraavana aamuna herään auringonpaisteeseen ja syön pari äidin ostamaa mozzarellaleipää lentokentältä. Ja taas on hoppu lähteä seikkailuun Roomassa. Ensimmäisenä listallamme on Vatikaani. Se on sen verran pitkän matkan päässä, että soitamme taksin. Taksi saapuu taas minuuteissa ja hyppäämme kaikki sisään. Katson upeita maisemia vanhoista rakennuksista matkalla, näen myös upean Roman Forumin ja paljon kissoja. Vihdoin saavumme Vatikaaniin. Jopa taksissa on paahtavan kuuma. Kirkko on aivan upea, mutta siellä on tosi pitkä jono sisälle. Jonotamme sata vuotta, mutta pääsemme pian sisälle ja vanhempani ottavat taas miljoona kuvaa. Kirkossa on upeita maalauksia seinillä ja katossa. Kiipeämme myös tosi monta porrasta kirkon huipulle, jossa on upea näkymä. Sen jälkeen listalla on vielä tuliaiset. Löydämme kirkon läheltä matkamuistokaupan ja ostan kavereilleni ihanat viuhkat, jossa on kuvia vanhoista rakennuksista ja kissoista kaupasta. Vanhempani ostavat lautasia, joissa on eri nähtävyyksiä Roomasta, kuten Colosseum. Meillä meni niin kauan kirkossa, että tilaamme nopeasti taksin takaisin hotellille, jotta pääsemme lentokentälle. Emme edes ehdi syödä lisää pizzaa ja pastaa. Pakkaamme nopeasti laukut hotellilla ja hyppäämme taas uuteen taksiin. Lentokoneessa ehdin hengähtää edes hetken ja miettiä matkaamme. Matka kesti kuitenkin vain kaksi päivää, joten en ehtinyt oikein selvittämään millaista elämä Italiassa on, mutta olihan se nyt mahtavaa käydä Roomassa. Nyt kyllä väsyttää. Oli sen verran vauhdikasta kuitenkin. Alan nukkua ja näen ihania unia tulevista matkoista. -Koskakohan on seuraavan seikkailun aika? mietin mielessäni. Ei sitä ikinä kuitenkaan tiedä. Annika Ahokas 12-vuotias